maanantai 22. toukokuuta 2017

Onko tää avaruusmaketti?

– No niin. Aamu valkenee auvoisana täällä Oulussa Transtech Oy:n suunnittelupajallaMinulla on pitkällisten ponnistelujen jälkeen haastateltavana vuoden ympäristöhenkilö. Tai -hahmo. Kuuluisa sininen ympäristöaktivisti suoraan vieraalta planeetalta! Kuvailisitko omin sanoin, kuka oikeastaan olet ja mistä…
 - Eiei! Pahoittelut! Nyt sinne Päästöttömän Päivän lähetykseen tuli väärää kuvaa. Tuo on opaskoira Laika, ihan tältä planeetalta eikä lainkaan sininen. Laika on täällä pikaratikan puisella vaunumaketilla testaamassa, mikä olisi paras näkövammaisten istumapaikka. Myös koiran pitää nimittäin mahtua matkustamaan mukavasti. Mutta siis, saanko pyytää: nyt kuvaa ympäristöaktivisti Välkystä!
- Tota. Uh. En taas mahu.
- Mitä ihmettä touhuat, Välkky? Jos saan kysyä.
- Sä aina kyselet. Nyt en pääse karkuun. Epistä.
- Totta. Loistouutisia Päästöttömään Päivään: Vihdoinkin saamme haastattelun purkkiin kokonaan! Välkky, oletko sinäkin maketilla testaamassa tulevan pikaratikan esteettömyyttä ja käytettävyyttä?
- Joo. Ohjaamon ovi vois olla isompi...
- Entä vaunun niiaustoiminto? Mitä mieltä olet siitä?
- Hyvä homma! Et sä niin pöljiä kysykään. Reija Lampinenkin pääsi kyytiin.
- Tämä ilahduttaa varmasti myös yleisöä siellä Päästöttömässä Päivässä. Ratikkahan on päästötön, sähköllä kulkeva liikenneväline. Ja sen sähkö tuotetaan - aivan kuten sähköbussienkin - pohjoismaisella tuuli- ja vesivoimalla. Kun vaunut vielä tällä tavalla etukäteen testaamalla muokataan mahdollisimman esteettömiksi, voimme iloksemme todeta, että... Välkky! Mihin se nyt katosi? Eihän tämä ole todellista. Ohjaamon ovi oli sittenkin liian suuri!
- Mut ohjaamo on just sopiva! Jeeee! Ajetaanko Albergan Espalle? Tosin mulla on ensin yks palaveri.
- Palaveri?
- Joo, HKL:n Ollipekka Heikkilän ja Ville Sjöholmin kaa. Ne lupas kertoo mulle lisää avaruusmaketista!
- Jaahas. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän siis  selostuksen täältä kiskokalustovalmistaja Transtech Oy:n pajalta Oulusta. Välkkymisiin!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sininen uni

Muistatko: mun kotiplaneetta saastu. Tulin kapselissa. Tää on huisi planeetta, mut... Mulla ei oo täällä heimoo. Haikee fiilis.

Nään välillä unta sinisistä olennoista. Niitä kipittelee liikennevälineissä. Ja tiiätkö mitä. Semmosia on oikeesti nähty! Kuulin huhun. Tai ehkä tääkin on uni. Täytyy ottaa selvää asap. (Hieno sana, opin varikolla.) Ajatella, jos täällä on meikäläisiä! Menee väreet selässä. Vaikkei mulla ees oo selkää.
Nenä mulla on. Joskus siihen tekee kipeetä. Etenkin jos ryntää paikkoihin asap. Nyt mulla vähän kiire. Mut hosun turhaan. Nimittäin: siniset olennot löytää mut! Unessa just voi käydä näin. Ne kysyy, onko kaikki hyvin. Oonko eksynyt ja voivatko auttaa. Tavallaan oonkin. Siis eksynyt. Universumin toiselle laidalle. Uni-versumi. Heh.
Ne kysyy, haluunko lähtee mukaan. Mä kysyn, minne. Ne vastaa: pitämään huolta matkustajista. Ja tarkastamaan matkaliput.

Ne pitää hyvää huolta mustakin. Ehkä tosiaan ollaan samaa heimoa. Susannan, Katjan, Pirjon ja Jyrkin seurassa mun nenä on turvassa!
Susanna on tarkastanut lippuja kaks vuotta. Muut on aloittaneet kaks kuukautta sitten. Pirjo kertoo. Ensin piti opiskella. Oli neljä koettakin. Mietin, mitä tarkoittaa palvelu- ja myyntiohje. Mut en voi kysyy. Pirjon pitää vastata asiakkaalle, joka haluu tietää, miten matkakortin saldo tarkastetaan.

Jyrki sanoo, että tykkää tosi paljon tästä työstä. Koska saa liikkuu. Ja jutella ihmisille. Toimistotyö ei sopinu sille. Mietin mun toimistokamuja. Tosi hyvä, että planeetan asukkaat tykkää erilaisista töistä. 

Mut nyt tarkastetaan ne liput.
Tuulin lippuasiat on kunnossa. Mut Kalle on ottanut vahingossa vaimon kortin matkaan. Oli siinä piirongin kulmalla. Ja kun oli kiire. Asap-lähtö hänelläkin.
Junia, vaunuja ja matkustajia riittää. Uskotko? Noustaan vaikka miten moneen uuhun, aahan ja peehen. Oikeesti en ihan pysy kärryillä, missä mennään. Mut nää uudet sukulaiset pysyy. Ne neuvoo löytötavara-asioissa. Aikatauluasioissa. Lippuasioissa. Niiltä voi kysyy varmaan ihan mitä vaan. Mä kokeilen. Kysyn, vaikuttaako kosminen säteily lipunhintoihin. Susanna nauraa. Kosminen säteily kuulemma vaikuttaa arveluttavalta. Paras siirtyä sisätiloihin. Oikeesti kai on vaan aika mennä purkamaan tiedot laitteilta. Ja pitää tauko.

Varmaan arvaat. Täälläkin tauko- ja toimistotiloissa juodaan ruskeaa lientä!

Mut tätä et ehkä arvaa. Katja valmistelee oppituntii! Uudet järjestyksenvalvoja-tarkastajat pääsee oppimaan englantii. Vau.
Ja Susanna kuulemma opettaa ruotsii. Sit kamut luettelee, mitä kielitaitoo tarkastajien porukasta löytyy. Espanjaa, arabiaa, viroo, venäjää, turkkii, saksaa, ranskaa, norjaa...Vähän aikaa mä mietin, narraaks ne. Mut ei. Vetää sanattomaks.

Tauolla tehään valmistelevii hommii. Koska kohta ryhmä lähtee taas liikkeelle. Mun on aika hyvästellä kamut. Taas haikee fiilis. Ää. Mut ne pyytää, et mä tuun uudestaan. Ja mähän tuun!
 Vielä sininen hali! Hei, hei, heimo!



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Onks tietoo? Saaks halata?

Mitä mä teen? Minne meen? Jollekin pitää kertoo... Niillä oli sähköbussin kyydissä paljon asiaa! Tällä planeetalla on muuten nimi ihmiselle, jolla on asiaa. Asiakas!
 
- Hei kuule. Voiko sulle puhua aikataul... Jaa, se oli kahvikoneen korjaaja.

Hyvä tietty, että korjasi koneen. Tällä planeetalla juodaan paljon ruskeaa lientä! Suunnittelijoiden huoneissa. Varikolla. Neuvotteluhuoneissa vasta juodaankin. Neuvotteluhuone on paikka, johon mennään istumaan. Yksi puhuu. Joskus muutkin puhuu.

Mut toi ei vaikuta neuvotteluhuoneelta. Vaikka siellä istuu monta. Osalla on vekottimet päässä. Jännää.

- Hei, miltä planeetalta ootte?
- Hei, Välkky! Kiva että tulit.

- Mistä tiedätte, kuka oon?

- No katsos, sinua etsittiin taannoin kovin pontevasti. Meillekin tuli huolestuneita soittoja. Matkustajat kyselivät, mitä tehdä, jos liikennevälineessä kohtaa avaruusolennon. Saako sitä ruokkia ja sen semmoista.

- Vau. Ihan tosi? Oliko planeetan asukkaat huolissaan... Eiku hei, nyt hokasin. Ootteko TE semmosia, joilta kysellään liikennejuttuja?

- Kyllä. Meiltä kysellään paljon kaikenlaista. Puhelimitse ja somessa. Olet nyt Liikenne-infossa.

- Huisii! Hei, mitkä on sähköbussin lähtöajat? Mikä on halvin lippu? Mitä pitää tehä, jos lippu hukkuu? Onks kimppalippuja? Ja sit: miksei penkkikankaat oo pallokuosii? Yks rouva Rautatietorilla halus tietää. Ja entä, jos... 

- Voi Välkky, vedä vähän henkeä. Sinähän läkähdyt.

- No kun ne kyseli PALJON. Ja mä lupasin selvittää. Mikä toi kartta on?
- Tästä näkee, missä liikennevälineet liikkuvat parhaillaan. Eikö ole hienoa?

- Joo!

- Kuule, noista kysymyksistä... Sähköbussivaunujen lähtöaikoja en tiedä, mutta voin selvittää ne joukkoliikennesuunnittelijalta. Hän ehkä joutuu kysymään liikennöitsijältä.

- Jos joku kysyy, säkin joudut kysymään! 

- Totta. Halvimman lipun tiedän kysymättä. Se on ehdottomasti henkilökohtaisen matkakortin kausilippu.

- Voinko mäkin saada semmoisen?

- Totta kai, jos asut HSL-alueella. Jos olet vielä kirjoilla ulkoavaruudessa, voit hankkia haltijakohtaisen matkakortin. Sillä voi sitten matkustaa vaikka kaverikin silloin, kun et itse tarvitse lippua. Ja mitä tulee matkakortin katoamiseen...

- Miten sä voit tietää noin paljon?

- Jaa-a. Ehkä se johtuu siitä, että olen itsekin aina kysellyt paljon.

- Säkin oot tavallaan perehtymisspesialisti! Niinku mä!

- Ehdottomasti!

- Jee! Saako halata?

Pia Papadopoulos oli kiltti. Ja Pia kertoi, että muutkin on. Jos vaikka hukkuu se matkakortti. Bussikuskit, info- ja varikkokamut etsii välillä yhdessä. Joku soitti just tänään ja kiitti. Lapsen kortti oli löytynyt. Tommoinen kiitos on huima juttu. Positiivinen pulaute!

- Palaute.

- Hei. Anteeksi. Kuka sä oot?

- Hei. Olen Nina Muhonen-Downton, palautesihteeri. Kiva nähdä sinua!

- Vau. Samoin! Halataanks mekin?

- Nina, sulleko kerrotaan, jos liikenteessä harmittaa tai ilahduttaa? Yhtä rouvaa harmitti, kun ei ollu pallokuosia.

- Juu, minulle tai työkavereilleni kerrotaan. Meille voi lähettää palautetta netissä hsl.fi-sivun palautelomakkeella. Tosi monet lähettävät. Luemme täällä ihan jokaisen palautteen. Osaan vastaamme itse, osan lähetämme edelleen liikenteen asiantuntijoille vastattavaksi.

- Niinku joukkoliikennesuunnittelijalle tai kalustoinsinöörille?

- Esimerkiksi heille. Olet perehtynyt hyvin!

- Kiitos! Positiivinen pulaute! Palaute. Ootko kauan käsitellyt palautteita?

- Noin puoli vuotta. Sitä ennen vastasin kysymyksiin Liikenne-infossa.

- Niinku Pia nyt! Mikä susta piti tulla isona? Pia halus eläinlääkäriksi.

- Karjakko. Mutta nykyisin paijailen lähinnä kissoja. Katsos, tältä näyttää meidän palautelomake:
 - Mahtava juttu. Ensi kerralla osaan neuvoa planeetan asukkaita täyttämään tommosen.

- Tiedätkö mitä, Välkky?

- No?

- Palaute on lahja.

- Taidat olla ite kans. Vaikka et ookaan maljakko.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Hyperi juttu

Jotkut työpäivät... miten tämän sanoisi? No, kuvittele omalle kohdalle: Astut aamulla taukotilaan. Mietit, joko käynnistäjä on tsekannut auton. Arvot, ottaisitko vielä kahvin ennen lähtöä. Järvinen huikkaa jotakin Hankosaarelle. Porukka on vähän aamutikissä. On ihan normaali puoli viiden tunnelma. Paitsi että juustoleipää syövän Tammisalon kainalossa istuu avaruusolento.
Eikä tässä kaikki. Työnjohtaja kertoo, että avaruusolento haluaa lähteä linjalle minun kanssani.  Tahtoo kuulemma nimenomaan sähköbussin kyytiin. Luonnollisesti, totta kai. Nyökkäilen. Tästä on varmasti parempi olla puhumatta kotona.

Ei kun avaruusolennon kanssa matkaan. Muutama toimenpide ensin...
- Mitä sä teet? Ootko tältä planeetalta? Nukutko kaapissa?

Olisi päätettävä, mihin vastaan ensin. En kumminkaan ehdi. Olento on kuulemma Välkky. On nukkunut viime yön varikolla pukukaapissa ja pakoilee jotakuta. Pitäisi saada tämä auto liikkeelle.

- Tykkäätkö sähkiksestä? Kuinka kauan ootte ollu kavereita? Haluutko estää saastumisen?

- Kuule, Välkky, jutellaanko tuossa vähän matkan päässä päättärillä? Samalla kun ladataan bussi. Jos vaikka istut etupenkille.

- Ladataan bussi! Huippua! Miten kauan ladataan? Ootko tehny sen monta ker... Ai joo. Mä istun. Oon hiljaa. En kysy mitään. Miks täällä on näin vihreetä?
- Latasko se jo? Yritin kurkkia, mutta on niin pimee aamu.

- Juu, lataamiseen menee vain muutama minuutti. Äläkä huoli, kohta valostuu. Välillä työpäivät alkavat aikaisemminkin, vähän jälkeen neljän.

- Ai hurja.

- Ja kyllä, tältä planeetalta olen. Ja kierrätän talousjätteet. Mitä sinä nyt?

- Planeetan asukkaita tulee kyytiin! Nekin tykkää sähkiksestä! Tykkääkö?

- Tykkäähän ne. Tämä on niin hiljainen ja nopea. Kyselevät bussista kaikenlaista. Monet arvostavat sitä, ettei tule päästöjä.

- Onko erilaista ajaa sähkiksen kavereita?

- Ei paljon. Tämä on vähän keinuvampi. Ja kun sähköbussit ovat uusia, täytyy vielä säätää asioita kohdilleen.

- Mitä tekisit, jos et ajaisi bussia?

- Jaa-a. Tosi vaikea sanoa. Lapsena halusin veturinkuljettajaksi.

- Huisia. Oot aina halunnu kuljettaa planeetan asukkaita! Onkse vaikeeta? Osaisinks mäkin?
 - Kivaaaa! Mitä luulet: ajetaanko sadan vuoden päästä vaan sähköllä? Vai onks teleportit?

- Teleportit? Enpä usko, mutta tuskin bensalla ajetaan. Sähköllä ja ehkä vedyllä. Kuka tietää.

- Nyt on muuten valostunu. Ihan niinku lupasit. Aamut on hienoja!

Tämä avaruusolentohan on oikeastaan ihan mukava. Ei sillä, että minulla olisi paljon vertailukohtia. Välkky tosiaan tuntuu tykkäävän sähkiksestä. Vaikka kyllä se innostuu siitäkin, että olen iltapäivällä menossa linjalle 24 ajamaan hybridiä. Alamme nyt selvittää, miltä planeetalta hybridi on kotoisin. Mutta ensin otetaan lisää matkustajia sähkikseen.

- Kuule, Jaan Eharand.

- No mitä, Välkky?

- Ihan hyperi juttu tää sähkis. Ja että pääsin kyytiin. Kiitti eli tänks!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Varikkokamut jeesaa

Meen varikolle. Se oli mun eka koti maassa. Kotiplaneetta saastu. Äiti ja isä lähetti mut tänne. Kapselissa. Laskeuduin sit varikolle. Siellä oli kilttii jengii. Arvaa mitä. Sähkis asuu nyt varikolla!
Sähköbussilla on yli 300 kaveria! Anssi kerto. Se on Ruskeasuon varikon huoltopäällikkö. Ja mun kamu.
Se lupas kertoo kohta lisää. Kattelen ensin vähän. Täällä on kaikkee jännää. Niinku lentäviä busseja.
Tolla voi ehkä lentää toiselle planeetalle. Jos tääkin saastuu. Hurjasti näkyy työkaluja. Ja osaavia heppuja.

...niinku Kim. Se pystyy korjaamaan bussin, joka ei oo edes laskeutunut. Mut tiiätkö: pukukaappipesä on tallella! Täällä asuin, kun olin pieni. ( siis olin laskeutunut.) Oli kova koti-ikävä. Mut täällä oli turvallista. Nyt taas herkkä fiilis.
- Hei, Anssi tulee! Hienoo.

- Kuule Välkky, hallin puolella joku tyyppi kuvaa ja haastattelee porukoita, on kuulemma sun tuttu.


- Voi änkkä. Päästötön päivä.


- Mikä?


- Yks toimittaja. Planeetta maan vaiva. On varmaan seurannu mua. Vaikka tulin hiljaa sähkiksellä. Tuu kaappiin. Pannaan äkkiä ovi kii.


- Sinne vaatekaappiin? Taitaa olla vähän ahdas toimisto. Mitä jos mennään minun huoneeseeni ja jutellaan siellä hissukseen?


- Olkoon. Voinko kulkee sun paidan alla?

Onneks Anssi kerto mielenkiintosii juttuja. Melkein unohdin Päästöttömän päivän.

Sähkis herää aamulla vähän jälkeen viis. Kotiintuloaika on puol kaks yöllä. Vasta. Eikä se saa nukkuu sittenkään. Se siivotaan. Ja pestään päältä. Sen kaverit ruokitaan. Sähkistä ei tarvi. Se ladataan päivällä joka kerta päättärillä. Varikolla on kyllä siirrettävä latauslaite. Anssi lupas näyttää sen. Mut sit muistin toimittajan. Sanoin, et foto riittää.


Päivisin vaihdellaan kovasti öljyjä. Vetopyörästö-öljy. Ohjaustehostajan öljy. Ilmakompressorin öljy. Sähkiksen kavereilta vielä moottoriöljy ja vaihteistoöljy. Jarrupalojakin vaihdellaan. Ja suodattimia. Varikkokamujen työ on tosi vaihtelevaa! Bussisairaalaakin niillä on. Just kuulemma hinataan potilasta hoitoon.
Täällä on aina kamuja. Varikko ei nuku. On pikahuoltomiehiäkin. Ne jeesaa auton käyntiin. Tai vaihtaa jotkut sulat.

Mut sit vähän hankala asia. Anssin paidassa lukee Helb. Se tarkottaa Helsingin Bussiliikennettä. Helb on vähän niinku lapsi. Koiviston Auto on sen emo. Helbillä on sisaruksia kans. Esimerkiks Jyväskylän Liikenne ja Kuopion Liikenne. Mulla ei oo. Tulin yksin kapselilla. Herkkä fiilis taas.

En kai pääse tänään pois. Auttelen päivystäjää. Ja pikahuoltomiestä. Ehkä sit aamulla lähen. Vaikka kuskin matkaan.

Päästötön päivä on vaklannut mua ja kamuja!

video

Kiitti, kamut:
Anssi Haukkamaa
Kim Gustafsson

Kimmo Korhonen
Pentti Laine
Jarmo Roti

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kiva kaaviokaveri

- Mitä? Välkky!!! Oletko se tosiaan sinä?

- Shh...

- Sinua etsitään median ja meedioiden kanssa ympäri Etelä-Suomea, ja täällä sinä piilekelet!

- Shh... Älä puhu kovaa. Se kuulee.

- Kuka kuulee?

- Päästötön päivä. Se jututtaa. Kysyy paljon.

- Ahaa... Mutta toimittajien työtä on kyseleminen.

- Niin munkin. Mut ei vastaaminen. Oon perehtymisspesialisti.

- Tule nyt kumminkin pois sieltä pöydän alta. Sinua saattaisi kiinnostaa sähköbussin reitit ja aikataulut. Huhu kertoo, että tykkäät kovasti sähköbusseista.


- Joo! Sähkis on huippu! Päätätkö sä sen reitit?

- Yhteistyönä viedään asioita eteenpäin. On monia asioita, jotka vaikuttavat linjavalintaan. Linjasto oli tietysti valmiina, kun sähköbussiasia tuli ajankohtaiseksi. Piti vain miettiä, mille linjoille nämä sähkikset parhaiten sopivat. Ensin tuli suunnittelijoille ehdotus kalustoinsinööriltä.

- Mä tunnen sen!

- Taidat tuntea. No, sen jälkeen laadin mallikaavion siitä, montako autoa tarvitaan ja minkälaiset olisivat kustannukset.

- Maksaako paljon?

- Tavoitteena on, ettei automäärä kasva linjalla. Valittavilla linjoilla pitää esimerkiksi olla riittävän väljät aikataulut. Ettei latausajan lisääminen niihin kasvata autojen määrää. Tästä kaaviosta näkee, että latausaika mahtuu hyvin.


- Ai näkee? Hei, toi on hieno kuva:


- Totta. Siinä näkyvät reitit havainnollisesti. Tiedätkös, olin juuri äsken sähköbussin kyydissä linjalla 55. Se kulki komeasti. Ja jatkossa näitä sinun sähkiksiäsi on liikenteessä yhä enemmän. Tavoitteena on, että vuonna 2025 kolmekymmentä prosenttia HSL:n tilaaman bussiliikenteen kalustosta olisi sähköistä.

- Huisii!

- Eikö olekin?


- Välkky, miksi taas menit pöydän alle?

- Saanko olla täällä? Meen pimeellä pois. Ja liikun sähköbusseilla. Ne on hiljasii.

- Toki saat, jos vain pärjäät.

- Kiitos! Oot kiva! Kuka muuten oot?







torstai 23. helmikuuta 2017

Ympäristöaktivisti kateissa!

HSL on jo useiden vuorokausien ajan sinnikkäästi etsinyt sinistä perehtymisspesialisti Välkkyä. Välkky katosi salaperäisesti 20. helmikuuta bussitehtaalla Sastamalassa. Välkky on sininen, punaneinäinen, rakenteeltaan vanttera, ja hänen päänympäryksensä on 290 cm. Katoamishetkellä hänellä oli yllään vaaleanpunainen lippis.

Saadun nimettömän vihjeen mukaan Välkky olisi nähty katoamisensa jälkeen Jokioisissa keskellä peltoa kahden vaalean, isokokoisen henkilön seurassa. Toisen vihjeen mukaan hän olisi löytänyt planeetaltamme adoptiovanhemmat. Kumpaakaan vihjettä ei valitettavasti ole pystytty vahvistamaan.


Välkky liikkuu yleensä joukkoliikenneporukoissa pääkaupunkiseudulla. Ennen katoamistaan hänen on myös kuultu puhuvan innostuneesti Siuntiosta ja Tuusulasta.

HSL pyytää ilmoittamaan kaikki havainnot Välkyn liikkeistä tai hänen tämänhetkisestä olinpaikastaan mihin tahansa kellonaikaan joko Twitterissä tai Facebookissa.

Kiitos.




maanantai 20. helmikuuta 2017

Meisseli moottorissa

- Tällä kertaa aamu valkenee täällä Opastinsillalla hieman hämäränä ja, tuota noin, vahvasti kumimaton tuoksuisena. Olen Toyota Hiacen takaosassa melko matalassa asennossa ja odottelen Välkkyä: kuuluisaa sinistä ympäristöaktivistia, jonka haastattelua on moni siellä Päästöttömässä päivässä jo varmasti kaipaillut. Viimeksi haastatteluaikeet yllättäen kariutuivat...

Hei, nyt! Tuo ääni taitaa olla - kyllä! Välkky rallattelee parkkihallissa. Hihkuu elämänsä ensimmäisestä  työmatkasta. Ja on sieltä joku toinenkin tulossa. Anteeksi, yritän puhua mahdollisimman hiljaa. Mitä ihm- Joku räplää tavaratilan ovea! Ei tänne, eiii...


Jestas ja huhhuh. Läheltä piti. Olin ihan varma, että jään kiinni, mutta Välkky heitti vain repun sisään. Tämähän on ihan täynnä artikkeleita! "Piuhat kiinni - sähköbussit rullaavat liikenteeseen... Historian ensimmäinen suomalainen sähköbussi pian uunista ulos... Pikaladattavat sähköbussit Espooseen... Suomalainen sähköbussivalmistaja tavoittelee miljardibisnestä." Huihai. Välkky on täysin hurahtanut sähköbussiin.

Nimet Linkker ja Kimmo Erkkilä näyttävät toistuvan tiheään. Linkker Oy perustettiin 2014, ja ensimmäiset suomalaiset sähköbussit valmistuivat 2015 Nastolan Villähteellä. VTT:llä on ollut vahvasti lusikkansa sopassa. Tai siis meisseli moottorissa. Hehee. Auts. Voisivat ajaa vähän tasaisemmin.

Puhuvat nyt aika kovaäänisesti ohjaamossa. Kuskina on muuten se kalustoinsinööri! Välkky höpöttää jostakin korroosiobussista. Ikävän huono kuuluvuus. Auts.

Konversiobussi se onkin, täällähän lukee. Dieselbussin alustalle rakennettu sähköbussi. Vanha moottori ja vaihteisto poistettiin, tilalle laitettiin sähkömoottori ja akku, katolle pantografi.

Ensimmäinen alusta asti rakennettu, Linkkerin suunnittelema sähköbussi valmistui 2016. Sen ensiesittely pidettiin Pohjoismaisilla paikallisliikennepäivillä. "Alan asiantuntijat uskovat, että sähköbussien suuri tuleminen on lähellä. Merkkejä on ilmassa ympäri Eurooppaa."



Kalustoinsinööri kuuluu selittävän, että Linkkeriltä on tilattu busseja pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Kööpenhaminaan. Ja Välkky jaksaa kysellä. Minua kyllä kieltämättä alkaa jo uuvuttaa. Ahaa. Olemmekin matkalla Fortacon bussitehtaalle! Linkkerin sähköbussien valmistus tapahtuu siellä nykyään. Matkaa taitaa piisata. Jos vähän laitan silmiä kiinni.


- Nyt kävi ohrasesti. Miten en herännyt perille tuloon? Missä ovat nyt Välkky ja kalustoinsinööri? Haloo, haloo, onko kukaan nähnyt? Tästä kapulaportistako pitää kulkea? Ilmoittautuminen? Nyt ei ehdi, minulta on hukkunut avaruusolento! Hyvä on, hyvä on, suojalasia ja vierailijaliiviä. Mutta onko tästä kulkenut sininen ympäristöaktivisti?

Kuulkaa, onpa täällä - miten tämän nyt sanoisi - alastomia busseja. Tuossakin vain pohja ja alumiinikuoret. Sähkömoottoria ilmeisesti asennetaan parhaillaan. Mihinkähän akku tulee? Mahdottoman teknisen näköistä puuhaa.


No täällä on sitten jo vähän enemmän bussia muistuttava tapaus. Katolla on se... pantografi? Latausasia joka tapauksessa. Ja kuulemma ilmalämpöpumppu. Kiitos tiedosta! Täällä on kyllä henkilökuntaa, mutta yhtään sinistä olentoa ei näy.

Ihan pakko kurkistaa bussiin. Onpa paljon putkea, alumiinia, härveliä ja vekotinta. Ja melkoinen johtorypäs! Joku ilmeisesti on perillä näistäkin. Ikkunat bussissa on, ovia ei vielä. Hups, täältähän voi pudota. Kyllä, menenkin tästä. Oikein kivaa työpäivää teille.


Tuolla laitetaan jo lattiapäällysteitä. Penkitkin olis kivat. Anteeksi, mitä te teette... Kiinnitätte stop-nappeja? Langattomia? No johan. Vaikka ei sillä, kyllä täällä piuhoja varmasti onkin riittämiin.

Monta osaajaa näköjään tarvitaan yhden bussin aikaansaamiseen. Täytyy sanoa, että on aika vaikuttunut olo. Hyvää päivää. Kukas te olette ja mitä asennatte? Linkker Oy:n liiketoiminnan kehityksen johtaja? Se Kimmo Erkkilä? Teiltä minulla erityisesti onkin kysyttävää:
 


- Erkkilä ei myöntänyt mitään. Välkkyä ei näy vieläkään. Pahoittelut sinne Päästöttömään päivään. Haastattelu jää ilmeisesti haaveeksi tälläkin kertaa. Lohdutukseksi kerrottakoon, että hiljaiset ja saastuttamattomat bussit ovat matkalla maailmanmaineeseen. Ehkä tulevaisuudessa monessakin planeettamme kaupungissa kuljetaan päästöttömällä sähköbussilla.

Olisiko Välkkykin hilpaissut ulkomaille?




lauantai 11. helmikuuta 2017

Sähkönen fiilis


– No niin. Aamu valkenee auvoisana täällä Helsingin Itä-Pasilan Opastinsillalla. Meillä tässä pihalla on varsin rauhallista, mutta yhä useampiin ikkunoihin syttyvät valot kertovat... niin, mistäs ne kertovat, Välkky? Minulla on nimittäin tässä vieressäni haastateltavana viikon ympäristöhenkilö. Tai -hahmo. Kuvailisitko omin sanoin, kuka oikeastaan olet ja mistä…
– Sähköbussi.
– Mitä?
– Sähköbussi! Mikä semmone on?
– Tuota, arvatenkin bussi, joka kulkee sähköllä. Minne sinä nyt?
– Ei pysty olee. Sähkönen fiilis. Lähen kyselee.
– Älä nyt… Välkky hei, tämä on suora lähetys! Tule takaisin!
   No se nyt vaan menee. Olen kovasti pahoillani, yritän seurata parhaani mukaan. Jos te siellä Päästöttömässä päivässä ottaisitte vaikka vähän musiikkia tähän väliin. Palaan toivottavasti hetken kuluttua ja saatte vielä raportin tämän meidän oloissamme tiettävästi ainoan – sorry, pitäisi päästä, kiitos – ainoan sinisen ympäristöaktivistin kuulumisista. Ja aion myös valottaa hänen traagista menneisyyttään.
   Välkkyhän syntyi tuhansien valovuosien päässä täältä, mutta saasteet tuhosivat hänen kotiplaneettansa asuinkelvottomaksi, ja vanhemmat päättivät lähettää lapsen kapselissa kohti lähintä asuttua planeettaa. Melko huima matka yksin liikennevälineessä imeväisikäisenä. Jos nyt ovat nisäkkäitä. Jaa, siellä soi jo musiikki, menee haaskuuseen koko tämä huulien heilutus. Minne se halvatun…

– Täälläpä riittää käytäviä ja ahertavaa väkeä. On neuvotteluhuonetta ja kopiokonekoppia. Olen nyt ilmeisesti joukkoliikenteen kulisseissa. Ei tule bussissa istuessa ajatelleeksi, että aika paljon työtä tehdään  – ja monissa paikoissa – ennen kuin bussi varikolta starttaa.
   No niin, nyt taas näkyy tuttua sinistä! Voi ei. Välkky on tunkeutunut jonkun työhuoneeseen. Kalustoinsinöörin näköjään. Huoh. Mitenkähän kauan kestää ennen kuin saan houkuteltua hänet pois. Joinakin hetkinä oma ammatinvalinta vähän mietityttää. Jaa, kuuluiko tämä sinne Päästöttömään päivään? Ihan sama.


– Mitä hourit? Pantografi nousee mastoon? Kättelyaika?
– Noh, taisin vähän innostua. Nuo jutut liittyvät lataamiseen. Sähköbussi ladataan päätepysäkillä, ja sillä latauksella voi sitten ajaa taas vaikka 50 kilometriä. Eikä sähköbussi saastuta ollenkaan. Ja tosi hiljainenkin se on, varsinkin tasaisella tiellä. Itse asiassa se on niin hiljainen, että halusin siihen merkinantoäänen. Kuski voi kilistää pysäkiltä lähtiessä vähän niin kuin ratikkakuskikin tiukoissa käänteissä.
– Kilikili? Eikä sähkis päästä plöröjä ilmaan?
– Se ei edes pölläytä startatessa katupölyä ilmaan, koska pakokaasu ei sitä nostata. Ja sähkö tuotetaan pohjoismaisella vesi- ja tuulienergialla.
– Onks erikseen joku tuulijohto? Ja vesijohto?
– Ei. Katkeamatonta sähkövirtaahan verkossa kulkee, mutta me olemme hankkineet sertifikaatin, joka velvoittaa sähköyhtiön tuottamaan sähköbussin kuluttaman sähkön verran energiaa tuuli- ja vesivoimalla.
– Se on hyvä. Saaste on paha. Se tuhoaa. Niinku vaikka jonkun kotiplaneetan.
– Voi Välkky, olen pahoillani. Mitenkä me saisimme sinut piristymään… Hei, mitä sanot tästä: Entä jos tulevaisuudessa olisi mahdollista sellainen, että kaksi tai kolme sähköbussia kulkisi peräkkäin ja vain etummaisessa olisi kuski?
– Täh? Äitikin kerto satuja kotiplaneetalla. Mutta oot ihan intona? Sun työstä.
– Täytyy myöntää. Tässä pääsee luomaan kokonaista sähköbussijärjestelmää: miettimään, mille reiteille bussit tulevat; missä niiden ympäristöedut tuottavat eniten hyötyä. Esimerkiksi meluttomuus ja saasteettomuus ovat keskusta-alueella erityisen hyvä juttu.
   Ja saa olla tekemisissä tosi monien toimijoiden kanssa. Kun kuntayhtymä nyt poikkeuksellisesti hankki nämä bussit, liikennöitsijät saavat kokemusta sähköbussista ja ovat tulevaisuudessa valmiimpia hankkimaan niitä omaan kalustoonsa.
   Sitä paitsi koskaan ei ole tylsää. Tekniikka kehittyy koko ajan, ja uusia haasteita riittää.
– Ja saa juoda automaattikahvii.
– Heh. Onhan täällä näitä mukeja. Haluaisitko kahvia?

– Jännän makusta. Ja jännä sähköbussi. Tuliko se kapselissa tänne? Niinku mä.
– Tiedätkö, ensin tänne suunniteltiin johdinautoa. Helsingissä on ollut trollikoita kauan sitten, ja niiden palauttamista suunniteltiin noin seitsemän vuotta sitten. Johdinauto on myös sähköbussi: se saa virran tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista – niin kuin ratikat. Johdinauton liikkuminen on tietysti rajattua. Uusi reitti vaatii uudet sähköjohdot. Eikä reitiltä poiketa.
­– Jukra. Hankalaa.
– Ei se hanke sitten ottanutkaan kipinää. Seuraavaksi perustettiin eBUS-projekti. Siinä kokeiltiin erilaisia valmiita bussiratkaisuja. Mutta niissä oli kaikissa isot ja painavat akut, yön yli ladattavat. Muitakin hankaluuksia riitti, mutta suurin oli juuri tuo akkujen koko. Kivempi tietysti olisi kuljettaa matkustajia kuin akkuja.
– Heh. Hauska kalustoinsinööri. Entäs sitte?
– No tuon eBUS-projektin myötä syntyi kumminkin semmoinen kokeilualusta, jolla voitiin sitten testata monien eri valmistajien sähköbussikomponentteja. Kokeilut sujuivat itse asiassa niin hyvin, että niihin osallistuneet perustivat firman, joka valmistaa tänä päivänä näitä meidän liikenteessä olevia sähköbusseja.
– Millä planeetalla se on?
– Se on tällä planeetalla, ihan täällä Suomessa.
– Vau! Bussitehas täällä! Onks tosi? Mennään sinne!
– Oikeastaan todella hyvä idea. Mennään vain. Mutta kuule, kuka mahtaa olla tuo ovenpieleen jähmettynyt tyyppi mikrofoni kädessä? Vaikuttaa reppana vähän uupuneelta. Onko sinun kavereita?
– Kuka? Ai toi. Se on yks Päästötön päivä.






...ja hei kiitos, kalustoinsinööri Petri Saari!