torstai 29. kesäkuuta 2017

Kuka keksi pikaratikan?


- Jos ruoka valmistuu nopeesti, se on pikaruoka. Jos ratikka valmistuu nopeesti, se on pikaratikka? Kuka keksi pikaratikan? Onko Light Rail kevytlimu? Keneltä näitä voi kysyy?
- Kysy vaikka minulta.
- Huh, melkein pelästyin. Kuka oot?
- Ei hätää. Olen Lauri Räty, joukkoliikennesuunnittelija HSL:stä ja tykkään avaruusolennoista. Pikaratikasta tykkään myös.
- Ihan tosi? Huippuu! Tiedätkö, kävin Transtechin ratikkatehtaalla. Ne sano, että eka pikaratikka tulee ulos hallista kahden vuoden päästä. Ei oo kovin pikanen?
- Tehtävää on paljon, vaikka liikennöinti alkaa vasta ensi vuosikymmenellä. Mutta monia asioita on kyllä suunniteltu jo pitkälle. Kiinnostaisiko sinua nähdä, miltä tuleva pikaratikka näyttää?
- Vielä kysyt!

- Siinä on kummassakin päässä ohjaamo ja ovet molemmin    puolin vaunua. Ensimmäinen pikaratikka tulee kulkemaan Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välillä. Se korvaa bussilinjan 550, joka on koko HSL-alueen suosituin bussiretti. Kiinnostaisiko sinua nähdä myös, miltä pikaratikka näyttää sisältä?
- Vielä kys...


- Juku. Hieno! Sanoit että on suunniteltu. Miten pikaratikkaa suunnitellaan?
- Yhdessä matkustajien kanssa. Tämän pikaraitiotie 550:n suunnittelun eri vaiheissa on ollut mukana toista sataa asiakasta.
- Iso sakki! Hei, kävin maketilla. Se on semmonen pikaratikan puinen mallikappale. Ai sä tiedät. No, mut näin siellä asiakkaita!
- Maketilla on testattu pikaratikan esteettömyyttä kahteen kertaan asiakkaiden kanssa. Tässä hankkeessa kärkikäyttäjinä ovat lapsiperheet ja hitaasti liikkuvat asiakkaat. Hienoa, että näit maketin!
- Höh. Mä ajoin sillä! Kuule, Lauri.
- No?


- Mitä kaikkee pitää suunnitella?
- Jaa-a. Ainakin aloitettiin tärkeimmästä.
- Tän mä tiedän. Saunasta.
- Täh?
- Tajuttiin ratikkatehtaalla, että Helsingistä puuttuu saunaratikka!
- Tota noin. Sauna ei tainnut olla meidän agendalla. Hei, älä sure, ainahan suunnitelmia voi päivittää. Mutta asiakkaat halusivat pikaratikalta ennen kaikkea täsmällisyyttä, sujuvuutta, nopeutta ja helppoutta. Sellaista vaivattomuutta, että matkustaminen sujuu ilman ponnisteluja. Eli suunnittelu aloitettiin asiakaskokemuksen määrittelystä. Meitä auttoi siinä Hellon.
- Tosi hyvä! Mä matkustin kehnolla kapselilla tänne. Ei tiennyt, kuinka kauan matka kestää. Tai ees mille planeetalle päätyy. Ei ollu määritelty asiakaskokemusta!
- Tosi ikävä kuulla! Mutta onneksi päädyit tänne.
- Se oli mahtista! Saan nähdä pikaratikankin! Kuka noi ratikankuvat suunnitteli?
- Väriehdotus tuli graafiselta suunnittelukumppanilta Kokoro & Moilta. Ja palvelumuotoiluun osallistuivat liikenteen tilaaja HSL, vaunut hankkiva HKL sekä muotoilutoimisto Idis Design.
- Saa suunnitella kamujen kanssa! Siitä tykkään.
- Niin minäkin. Ja uskotko: kamuja riittää näin isossa projektissa.
- Juu! Tota, mitä muita kamuja?
- Isoimpia ovat tietty kaupungit. Helsinki ja Espoo vastaavat kaavoituksesta, liikennejärjestelyjen suunnittelusta ja siitä, että on tilaa raiteille.


- Toteutukselle perustetaan sitten oma projektiorganisaatio. Sillä vasta suunnittelemista riittääkin. Rakentamisen miettiminen alkaa niin konkreettisista asioista kuin vesijohtojen sijainneista.
- Ne alottaa johtotehtävistä!
- ...päätyen pylväiden ja pysäkkien suunnitteluun. Täytyy myös synnyttää uutta osaamista. Pikaraitioteiden rakentamiseen liittyvää koulutusohjelmaa laaditaan parhaillaan. Katsos Välkky, vaikka tällä planeetalla on ollut pikaraitioteitä 1980-luvulta asti, Suomessa tämä on ensimmäinen.
- Kuka keksi pikaratikan? Kuka sai aikaan sen?
- Kuka... Tuota kysymystä et kyllä keksinyt itse.
- Melkein, palvelumuotoilin vaan vähän.
  


          Tähtien tomuna se leijailee...
 
Laurille iso kiitos eli mersii!
(Keksijä jäi selvittämättä, mutta pikaratikka on Ranskasta kotosin. Sano Lauri.)
 



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kiskokaluston helminauhaa

- Aurinkoista huomenta, hyvät Päästöttömän Päivän kuulijat! Tervetuloa tänään kanssamme Otanmäkeen, tähän Kajaanin kunniakkaaseen taajamaan,  jonka nimi viipyilee kaikkien kiskoliikenteen tosiystävien huulilla. Rautaruukkihan aloitti täällä tavaravaunujen valmistuksen jo vuonna 1985, ja armon vuonna 1991 Transtechiin liitettiin Valmetin Tampereen kiskokalustustehdas, jolla oli erittäin vahvat perinteet...
- Ota jo se kuva! Haluun nähä pikaratikan! Siinä on tulevaisuus.
-...ratikoiden, lähiliikennejunien ja dieselveturien valmistajana.  Mutta terästeollisuudelle raskaan vuoden 1999 kesällä Rautaruukki myi Transtech-liiketoiminnan Pantenes Talgon omistamalle Talgo Oy:lle. Näinä globalisaation kulta-aikoina osake-enemmistö on löytänyt omistajansa milloin Espanjasta, milloin Suomesta, päätyen aina tsekkiläisen Škoda Transportationin rakenneteräksiseen syleilyyn.
- Jestas ja joo. Miks mä lähdin ton toimittajan matkaan? Meen sisään. Tavaran vastaanotto. Mulla ei oo tavaraa. Mut tästä kai tuodaan  raudanpalasia sisään. Ja sit niistä rakennetaan ratikoita. Jukra, halli on mahti-iso! Olikohan tää näin iso jo silloin... öö, tertiäärikaudella? Tuolla huristelee joku keltanen menopeli. Hei, pääsiskö kyytiin...?  Se mitään kuule. Pallukat korvilla. No, etin ite Artic-vaunun. Täältä pitäis löytyy ihan oikee. Käytiin kokeilemassa puista mallii pajalla Oulussa. Mut sillä ei voinu ajaa ees pajan ovesta ulos.
 - Ei kyl varmaan tälläkään. Tuulis kohisemalla seinistä läpi. Mulle kerrottiin, et täällä tehdyt ratikat kestää hyvin pohjosta säätä. Onkohan totta? Lumi ja jää ei kuulemma pakkaudu alle. Tai kosteus kerry rakenteisiin. Nää taitaa olla ne rakenteet. Sit puhuttiin kans vapaasti kääntyvistä teleistä. Ne vaimentaa ja pehmentää. Mun kapselissa ei ollu semmosii. Tärähti kovasti, kun osuin maahan. Ei ollu kajaanilainen kapseli se. Mietityttää... Voikohan Artecilla ajaa linnunradalla? Onko passeli raideleveys?
- Välkky, Transtechille innovatiivisuus ja asiakkaan tarpeet on kunnia-asioita! Ja sinun kanssasi lähtisin heti ajamaan vaikka linnunradalle. Olet söpö!
- Tota. Kiitos! Kuka oot?
- Alexandra Zischow. Voinko olla sun oppaana täällä?
- Joo! Minne täällä voi päästä?
- Vaikka ratikan katolle. Haluaisitko?
- Arvaa! Huippuu! Sieltä mua ei löydä Päästötön Päiväkään.
- Kuka?
- Noo. Yks alkuräjähdykseen juuttunu toimittaja.


- Hurja! Vaunun katolla tämmöstä! Ei uskois, kun ratikalla matkustaa! Tää on varmaan joku sähköhässäkkä?
- Just se. Voi Välkky. Tämä hässäkkä jakaa virran kaikkiin ratikan sähkölaitteisiin.
- Oho. Niitä sähkölaitteita täytyy olla paljon. Onks ratikassa sauna?
- Hih. Ei sentään. Mutta hei, ideahan on loistava! Saunaratikka Helsinkiin!
- Joo! Kuule, tämmöstä ei ihan joka avaruusolento pääse näkemään.
- Eikä ihan jokainen pääse näkemään avaruusolentoa. Tiedätkö, tuolla alhaalla on vielä meidän toimitusjohtaja Lasse Orre, joka haluaisi tervehtiä sinua.
- Huippu juttu! Mennään! Haluiskohan sekin halata?
Se halus! Oltiin molemmat ilosii siitä, et Helsinkiin tulee lisää uusii ratikoita. Articeja tuodaan Kajaanista koko ajan lisää. Myöhemmin tulee pikaratikoitakin. Ne vasta jänskiä on! Niihin tulee ohjaamo molempiin päihin. Ja ovet molemmille puolille. Prototyyppivaunu tulee käyttöön kesällä 2019. Liikenteessä tapahtuu koko ajan monenlaista huisii!
Tää Artic tulee Helsinkiin kohtapuolin. Mä pääsen sen kyydissä kotiin. Jouni Moilanen lupas pidätellä Päästötöntä Päivää. Kun vaan Alexandra veis mut äkkiä vaikka neuvottelupömpeliin. Takavasemmalla hälyttävä mekkala!

- ... Näin tämä Elias Lönnrotin ja Eino Leinon uljas Kajaani tuottaa maailmalle sen kiskokaluston helminauhan! Sen joukkoliikenteen notkean nuolen! Sen...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Onko tää avaruusmaketti?

– No niin. Aamu valkenee auvoisana täällä Oulussa Transtech Oy:n suunnittelupajallaMinulla on pitkällisten ponnistelujen jälkeen haastateltavana vuoden ympäristöhenkilö. Tai -hahmo. Kuuluisa sininen ympäristöaktivisti suoraan vieraalta planeetalta! Kuvailisitko omin sanoin, kuka oikeastaan olet ja mistä…
 - Eiei! Pahoittelut! Nyt sinne Päästöttömän Päivän lähetykseen tuli väärää kuvaa. Tuo on opaskoira Laika, ihan tältä planeetalta eikä lainkaan sininen. Laika on täällä pikaratikan puisella vaunumaketilla testaamassa, mikä olisi paras näkövammaisten istumapaikka. Myös koiran pitää nimittäin mahtua matkustamaan mukavasti. Mutta siis, saanko pyytää: nyt kuvaa ympäristöaktivisti Välkystä!
- Tota. Uh. En taas mahu.
- Mitä ihmettä touhuat, Välkky? Jos saan kysyä.
- Sä aina kyselet. Nyt en pääse karkuun. Epistä.
- Totta. Loistouutisia Päästöttömään Päivään: Vihdoinkin saamme haastattelun purkkiin! Välkky, oletko sinäkin maketilla testaamassa tulevan pikaratikan esteettömyyttä ja käytettävyyttä?
- Joo. Ohjaamon ovi vois olla isompi...
- Entä vaunun niiaustoiminto? Mitä mieltä olet siitä?
- Hyvä homma! Et sä niin pöljiä kysykään. Reija Lampinenkin pääsi kyytiin.
- Tämä ilahduttaa varmasti myös yleisöä siellä Päästöttömässä Päivässä. Ratikkahan on päästötön, sähköllä kulkeva liikenneväline. Ja sen sähkö tuotetaan - aivan kuten sähköbussienkin - pohjoismaisella tuuli- ja vesivoimalla. Kun vaunut vielä tällä tavalla etukäteen testaamalla muokataan mahdollisimman esteettömiksi, voimme iloksemme todeta, että... Välkky! Mihin se nyt katosi? Eihän tämä ole todellista. Ohjaamon ovi oli sittenkin liian suuri!
- Mut ohjaamo on just sopiva! Jeeee! Ajetaanko Albergan Espalle? Tosin mulla on ensin yks palaveri.
- Palaveri?
- Joo, HKL:n Ollipekka Heikkilän ja Ville Sjöholmin kaa. Ne lupas kertoo mulle lisää avaruusmaketista!
- Jaahas. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän selostuksen täältä kiskokalustovalmistaja Transtech Oy:n pajalta Oulusta. Välkkymisiin!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sininen uni

Muistatko: mun kotiplaneetta saastu. Tulin kapselissa. Tää on huisi planeetta, mut... Mulla ei oo täällä heimoo. Haikee fiilis.

Nään välillä unta sinisistä olennoista. Niitä kipittelee liikennevälineissä. Ja tiiätkö mitä. Semmosia on oikeesti nähty! Kuulin huhun. Tai ehkä tääkin on uni. Täytyy ottaa selvää asap. (Hieno sana, opin varikolla.) Ajatella, jos täällä on meikäläisiä! Menee väreet selässä. Vaikkei mulla ees oo selkää.
Nenä mulla on. Joskus siihen tekee kipeetä. Etenkin jos ryntää paikkoihin asap. Nyt mulla vähän kiire. Mut hosun turhaan. Nimittäin: siniset olennot löytää mut! Unessa just voi käydä näin. Ne kysyy, onko kaikki hyvin. Oonko eksynyt ja voivatko auttaa. Tavallaan oonkin. Siis eksynyt. Universumin toiselle laidalle. Uni-versumi. Heh.
Ne kysyy, haluunko lähtee mukaan. Mä kysyn, minne. Ne vastaa: pitämään huolta matkustajista. Ja tarkastamaan matkaliput.

Ne pitää hyvää huolta mustakin. Ehkä tosiaan ollaan samaa heimoa. Susannan, Katjan, Pirjon ja Jyrkin seurassa mun nenä on turvassa!
Susanna on tarkastanut lippuja kaks vuotta. Muut on aloittaneet kaks kuukautta sitten. Pirjo kertoo. Ensin piti opiskella. Oli neljä koettakin. Mietin, mitä tarkoittaa palvelu- ja myyntiohje. Mut en voi kysyy. Pirjon pitää vastata asiakkaalle, joka haluu tietää, miten matkakortin saldo tarkastetaan.

Jyrki sanoo, että tykkää tosi paljon tästä työstä. Koska saa liikkuu. Ja jutella ihmisille. Toimistotyö ei sopinu sille. Mietin mun toimistokamuja. Tosi hyvä, että planeetan asukkaat tykkää erilaisista töistä. 

Mut nyt tarkastetaan ne liput.
Tuulin lippuasiat on kunnossa. Mut Kalle on ottanut vahingossa vaimon kortin matkaan. Oli siinä piirongin kulmalla. Ja kun oli kiire. Asap-lähtö hänelläkin.
Junia, vaunuja ja matkustajia riittää. Uskotko? Noustaan vaikka miten moneen uuhun, aahan ja peehen. Oikeesti en ihan pysy kärryillä, missä mennään. Mut nää uudet sukulaiset pysyy. Ne neuvoo löytötavara-asioissa. Aikatauluasioissa. Lippuasioissa. Niiltä voi kysyy varmaan ihan mitä vaan. Mä kokeilen. Kysyn, vaikuttaako kosminen säteily lipunhintoihin. Susanna nauraa. Kosminen säteily kuulemma vaikuttaa arveluttavalta. Paras siirtyä sisätiloihin. Oikeesti kai on vaan aika mennä purkamaan tiedot laitteilta. Ja pitää tauko.

Varmaan arvaat. Täälläkin tauko- ja toimistotiloissa juodaan ruskeaa lientä!

Mut tätä et ehkä arvaa. Katja valmistelee oppituntii! Uudet järjestyksenvalvoja-tarkastajat pääsee oppimaan englantii. Vau.
Ja Susanna kuulemma opettaa ruotsii. Sit kamut luettelee, mitä kielitaitoo tarkastajien porukasta löytyy. Espanjaa, arabiaa, viroo, venäjää, turkkii, saksaa, ranskaa, norjaa...Vähän aikaa mä mietin, narraaks ne. Mut ei. Vetää sanattomaks.

Tauolla tehään valmistelevii hommii. Koska kohta ryhmä lähtee taas liikkeelle. Mun on aika hyvästellä kamut. Taas haikee fiilis. Ää. Mut ne pyytää, et mä tuun uudestaan. Ja mähän tuun!
 Vielä sininen hali! Hei, hei, heimo!



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Onks tietoo? Saaks halata?

Mitä mä teen? Minne meen? Jollekin pitää kertoo... Niillä oli sähköbussin kyydissä paljon asiaa! Tällä planeetalla on muuten nimi ihmiselle, jolla on asiaa. Asiakas!
 
- Hei kuule. Voiko sulle puhua aikataul... Jaa, se oli kahvikoneen korjaaja.

Hyvä tietty, että korjasi koneen. Tällä planeetalla juodaan paljon ruskeaa lientä! Suunnittelijoiden huoneissa. Varikolla. Neuvotteluhuoneissa vasta juodaankin. Neuvotteluhuone on paikka, johon mennään istumaan. Yksi puhuu. Joskus muutkin puhuu.

Mut toi ei vaikuta neuvotteluhuoneelta. Vaikka siellä istuu monta. Osalla on vekottimet päässä. Jännää.

- Hei, miltä planeetalta ootte?
- Hei, Välkky! Kiva että tulit.

- Mistä tiedätte, kuka oon?

- No katsos, sinua etsittiin taannoin kovin pontevasti. Meillekin tuli huolestuneita soittoja. Matkustajat kyselivät, mitä tehdä, jos liikennevälineessä kohtaa avaruusolennon. Saako sitä ruokkia ja sen semmoista.

- Vau. Ihan tosi? Oliko planeetan asukkaat huolissaan... Eiku hei, nyt hokasin. Ootteko TE semmosia, joilta kysellään liikennejuttuja?

- Kyllä. Meiltä kysellään paljon kaikenlaista. Puhelimitse ja somessa. Olet nyt Liikenne-infossa.

- Huisii! Hei, mitkä on sähköbussin lähtöajat? Mikä on halvin lippu? Mitä pitää tehä, jos lippu hukkuu? Onks kimppalippuja? Ja sit: miksei penkkikankaat oo pallokuosii? Yks rouva Rautatietorilla halus tietää. Ja entä, jos... 

- Voi Välkky, vedä vähän henkeä. Sinähän läkähdyt.

- No kun ne kyseli PALJON. Ja mä lupasin selvittää. Mikä toi kartta on?
- Tästä näkee, missä liikennevälineet liikkuvat parhaillaan. Eikö ole hienoa?

- Joo!

- Kuule, noista kysymyksistä... Sähköbussivaunujen lähtöaikoja en tiedä, mutta voin selvittää ne joukkoliikennesuunnittelijalta. Hän ehkä joutuu kysymään liikennöitsijältä.

- Jos joku kysyy, säkin joudut kysymään! 

- Totta. Halvimman lipun tiedän kysymättä. Se on ehdottomasti henkilökohtaisen matkakortin kausilippu.

- Voinko mäkin saada semmoisen?

- Totta kai, jos asut HSL-alueella. Jos olet vielä kirjoilla ulkoavaruudessa, voit hankkia haltijakohtaisen matkakortin. Sillä voi sitten matkustaa vaikka kaverikin silloin, kun et itse tarvitse lippua. Ja mitä tulee matkakortin katoamiseen...

- Miten sä voit tietää noin paljon?

- Jaa-a. Ehkä se johtuu siitä, että olen itsekin aina kysellyt paljon.

- Säkin oot tavallaan perehtymisspesialisti! Niinku mä!

- Ehdottomasti!

- Jee! Saako halata?

Pia Papadopoulos oli kiltti. Ja Pia kertoi, että muutkin on. Jos vaikka hukkuu se matkakortti. Bussikuskit, info- ja varikkokamut etsii välillä yhdessä. Joku soitti just tänään ja kiitti. Lapsen kortti oli löytynyt. Tommoinen kiitos on huima juttu. Positiivinen pulaute!

- Palaute.

- Hei. Anteeksi. Kuka sä oot?

- Hei. Olen Nina Muhonen-Downton, palautesihteeri. Kiva nähdä sinua!

- Vau. Samoin! Halataanks mekin?

- Nina, sulleko kerrotaan, jos liikenteessä harmittaa tai ilahduttaa? Yhtä rouvaa harmitti, kun ei ollu pallokuosia.

- Juu, minulle tai työkavereilleni kerrotaan. Meille voi lähettää palautetta netissä hsl.fi-sivun palautelomakkeella. Tosi monet lähettävät. Luemme täällä ihan jokaisen palautteen. Osaan vastaamme itse, osan lähetämme edelleen liikenteen asiantuntijoille vastattavaksi.

- Niinku joukkoliikennesuunnittelijalle tai kalustoinsinöörille?

- Esimerkiksi heille. Olet perehtynyt hyvin!

- Kiitos! Positiivinen pulaute! Palaute. Ootko kauan käsitellyt palautteita?

- Noin puoli vuotta. Sitä ennen vastasin kysymyksiin Liikenne-infossa.

- Niinku Pia nyt! Mikä susta piti tulla isona? Pia halus eläinlääkäriksi.

- Karjakko. Mutta nykyisin paijailen lähinnä kissoja. Katsos, tältä näyttää meidän palautelomake:
 - Mahtava juttu. Ensi kerralla osaan neuvoa planeetan asukkaita täyttämään tommosen.

- Tiedätkö mitä, Välkky?

- No?

- Palaute on lahja.

- Taidat olla ite kans. Vaikka et ookaan maljakko.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Hyperi juttu

Jotkut työpäivät... miten tämän sanoisi? No, kuvittele omalle kohdalle: Astut aamulla taukotilaan. Mietit, joko käynnistäjä on tsekannut auton. Arvot, ottaisitko vielä kahvin ennen lähtöä. Järvinen huikkaa jotakin Hankosaarelle. Porukka on vähän aamutikissä. On ihan normaali puoli viiden tunnelma. Paitsi että juustoleipää syövän Tammisalon kainalossa istuu avaruusolento.
Eikä tässä kaikki. Työnjohtaja kertoo, että avaruusolento haluaa lähteä linjalle minun kanssani.  Tahtoo kuulemma nimenomaan sähköbussin kyytiin. Luonnollisesti, totta kai. Nyökkäilen. Tästä on varmasti parempi olla puhumatta kotona.

Ei kun avaruusolennon kanssa matkaan. Muutama toimenpide ensin...
- Mitä sä teet? Ootko tältä planeetalta? Nukutko kaapissa?

Olisi päätettävä, mihin vastaan ensin. En kumminkaan ehdi. Olento on kuulemma Välkky. On nukkunut viime yön varikolla pukukaapissa ja pakoilee jotakuta. Pitäisi saada tämä auto liikkeelle.

- Tykkäätkö sähkiksestä? Kuinka kauan ootte ollu kavereita? Haluutko estää saastumisen?

- Kuule, Välkky, jutellaanko tuossa vähän matkan päässä päättärillä? Samalla kun ladataan bussi. Jos vaikka istut etupenkille.

- Ladataan bussi! Huippua! Miten kauan ladataan? Ootko tehny sen monta ker... Ai joo. Mä istun. Oon hiljaa. En kysy mitään. Miks täällä on näin vihreetä?
- Latasko se jo? Yritin kurkkia, mutta on niin pimee aamu.

- Juu, lataamiseen menee vain muutama minuutti. Äläkä huoli, kohta valostuu. Välillä työpäivät alkavat aikaisemminkin, vähän jälkeen neljän.

- Ai hurja.

- Ja kyllä, tältä planeetalta olen. Ja kierrätän talousjätteet. Mitä sinä nyt?

- Planeetan asukkaita tulee kyytiin! Nekin tykkää sähkiksestä! Tykkääkö?

- Tykkäähän ne. Tämä on niin hiljainen ja nopea. Kyselevät bussista kaikenlaista. Monet arvostavat sitä, ettei tule päästöjä.

- Onko erilaista ajaa sähkiksen kavereita?

- Ei paljon. Tämä on vähän keinuvampi. Ja kun sähköbussit ovat uusia, täytyy vielä säätää asioita kohdilleen.

- Mitä tekisit, jos et ajaisi bussia?

- Jaa-a. Tosi vaikea sanoa. Lapsena halusin veturinkuljettajaksi.

- Huisia. Oot aina halunnu kuljettaa planeetan asukkaita! Onkse vaikeeta? Osaisinks mäkin?
 - Kivaaaa! Mitä luulet: ajetaanko sadan vuoden päästä vaan sähköllä? Vai onks teleportit?

- Teleportit? Enpä usko, mutta tuskin bensalla ajetaan. Sähköllä ja ehkä vedyllä. Kuka tietää.

- Nyt on muuten valostunu. Ihan niinku lupasit. Aamut on hienoja!

Tämä avaruusolentohan on oikeastaan ihan mukava. Ei sillä, että minulla olisi paljon vertailukohtia. Välkky tosiaan tuntuu tykkäävän sähkiksestä. Vaikka kyllä se innostuu siitäkin, että olen iltapäivällä menossa linjalle 24 ajamaan hybridiä. Alamme nyt selvittää, miltä planeetalta hybridi on kotoisin. Mutta ensin otetaan lisää matkustajia sähkikseen.

- Kuule, Jaan Eharand.

- No mitä, Välkky?

- Ihan hyperi juttu tää sähkis. Ja että pääsin kyytiin. Kiitti eli tänks!

torstai 16. maaliskuuta 2017

Varikkokamut jeesaa

Meen varikolle. Se oli mun eka koti maassa. Kotiplaneetta saastu. Äiti ja isä lähetti mut tänne. Kapselissa. Laskeuduin sit varikolle. Siellä oli kilttii jengii. Arvaa mitä. Sähkis asuu nyt varikolla!
Sähköbussilla on yli 300 kaveria! Anssi kerto. Se on Ruskeasuon varikon huoltopäällikkö. Ja mun kamu.
Se lupas kertoo kohta lisää. Kattelen ensin vähän. Täällä on kaikkee jännää. Niinku lentäviä busseja.
Tolla voi ehkä lentää toiselle planeetalle. Jos tääkin saastuu. Hurjasti näkyy työkaluja. Ja osaavia heppuja.

...niinku Kim. Se pystyy korjaamaan bussin, joka ei oo edes laskeutunut. Mut tiiätkö: pukukaappipesä on tallella! Täällä asuin, kun olin pieni. ( siis olin laskeutunut.) Oli kova koti-ikävä. Mut täällä oli turvallista. Nyt taas herkkä fiilis.
- Hei, Anssi tulee! Hienoo.

- Kuule Välkky, hallin puolella joku tyyppi kuvaa ja haastattelee porukoita, on kuulemma sun tuttu.


- Voi änkkä. Päästötön päivä.


- Mikä?


- Yks toimittaja. Planeetta maan vaiva. On varmaan seurannu mua. Vaikka tulin hiljaa sähkiksellä. Tuu kaappiin. Pannaan äkkiä ovi kii.


- Sinne vaatekaappiin? Taitaa olla vähän ahdas toimisto. Mitä jos mennään minun huoneeseeni ja jutellaan siellä hissukseen?


- Olkoon. Voinko kulkee sun paidan alla?

Onneks Anssi kerto mielenkiintosii juttuja. Melkein unohdin Päästöttömän päivän.

Sähkis herää aamulla vähän jälkeen viis. Kotiintuloaika on puol kaks yöllä. Vasta. Eikä se saa nukkuu sittenkään. Se siivotaan. Ja pestään päältä. Sen kaverit ruokitaan. Sähkistä ei tarvi. Se ladataan päivällä joka kerta päättärillä. Varikolla on kyllä siirrettävä latauslaite. Anssi lupas näyttää sen. Mut sit muistin toimittajan. Sanoin, et foto riittää.


Päivisin vaihdellaan kovasti öljyjä. Vetopyörästö-öljy. Ohjaustehostajan öljy. Ilmakompressorin öljy. Sähkiksen kavereilta vielä moottoriöljy ja vaihteistoöljy. Jarrupalojakin vaihdellaan. Ja suodattimia. Varikkokamujen työ on tosi vaihtelevaa! Bussisairaalaakin niillä on. Just kuulemma hinataan potilasta hoitoon.
Täällä on aina kamuja. Varikko ei nuku. On pikahuoltomiehiäkin. Ne jeesaa auton käyntiin. Tai vaihtaa jotkut sulat.

Mut sit vähän hankala asia. Anssin paidassa lukee Helb. Se tarkottaa Helsingin Bussiliikennettä. Helb on vähän niinku lapsi. Koiviston Auto on sen emo. Helbillä on sisaruksia kans. Esimerkiks Jyväskylän Liikenne ja Kuopion Liikenne. Mulla ei oo. Tulin yksin kapselilla. Herkkä fiilis taas.

En kai pääse tänään pois. Auttelen päivystäjää. Ja pikahuoltomiestä. Ehkä sit aamulla lähen. Vaikka kuskin matkaan.

Päästötön päivä on vaklannut mua ja kamuja!

video

Kiitti, kamut:
Anssi Haukkamaa
Kim Gustafsson

Kimmo Korhonen
Pentti Laine
Jarmo Roti

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kiva kaaviokaveri

- Mitä? Välkky!!! Oletko se tosiaan sinä?

- Shh...

- Sinua etsitään median ja meedioiden kanssa ympäri Etelä-Suomea, ja täällä sinä piilekelet!

- Shh... Älä puhu kovaa. Se kuulee.

- Kuka kuulee?

- Päästötön päivä. Se jututtaa. Kysyy paljon.

- Ahaa... Mutta toimittajien työtä on kyseleminen.

- Niin munkin. Mut ei vastaaminen. Oon perehtymisspesialisti.

- Tule nyt kumminkin pois sieltä pöydän alta. Sinua saattaisi kiinnostaa sähköbussin reitit ja aikataulut. Huhu kertoo, että tykkäät kovasti sähköbusseista.


- Joo! Sähkis on huippu! Päätätkö sä sen reitit?

- Yhteistyönä viedään asioita eteenpäin. On monia asioita, jotka vaikuttavat linjavalintaan. Linjasto oli tietysti valmiina, kun sähköbussiasia tuli ajankohtaiseksi. Piti vain miettiä, mille linjoille nämä sähkikset parhaiten sopivat. Ensin tuli suunnittelijoille ehdotus kalustoinsinööriltä.

- Mä tunnen sen!

- Taidat tuntea. No, sen jälkeen laadin mallikaavion siitä, montako autoa tarvitaan ja minkälaiset olisivat kustannukset.

- Maksaako paljon?

- Tavoitteena on, ettei automäärä kasva linjalla. Valittavilla linjoilla pitää esimerkiksi olla riittävän väljät aikataulut. Ettei latausajan lisääminen niihin kasvata autojen määrää. Tästä kaaviosta näkee, että latausaika mahtuu hyvin.


- Ai näkee? Hei, toi on hieno kuva:


- Totta. Siinä näkyvät reitit havainnollisesti. Tiedätkös, olin juuri äsken sähköbussin kyydissä linjalla 55. Se kulki komeasti. Ja jatkossa näitä sinun sähkiksiäsi on liikenteessä yhä enemmän. Tavoitteena on, että vuonna 2025 kolmekymmentä prosenttia HSL:n tilaaman bussiliikenteen kalustosta olisi sähköistä.

- Huisii!

- Eikö olekin?


- Välkky, miksi taas menit pöydän alle?

- Saanko olla täällä? Meen pimeellä pois. Ja liikun sähköbusseilla. Ne on hiljasii.

- Toki saat, jos vain pärjäät.

- Kiitos! Oot kiva! Kuka muuten oot?