maanantai 4. joulukuuta 2017

Taidetestaaja on raidetestaaja

Kuule, toimittaja. Ollaan siis täällä asemalla etsimässä jotain... testaajia? Mitä ne tulikaan testaamaan? Ja olivat kotoisin... kuusta?

Ahaa! Samosta. Onko kuu Samo kaukana? Vähän mietityttää, miten kuusta voi tulla junalla. Jaa. Raidetta testaavat. Tota, olisko noi ne. Hei! Oletteko kuusta? Päivää!

- Pojat, mikähän toi on?
- Helsinkiläinen, luulen.
- Aika sininen.
- Tää taidetestaaminen on oudompaa ku kuviteltiin.
- No mut sanotaan sille päivää.


- Tervetuloa! Oon Välkky. Ja te ootte koululaisia, Nilon koulun kasiluokalta. Toimittaja sano. Meette oopperaan. Sit arvioitte, oliko esitys hyvä. En oikeen tiedä, mikä on ooppera. Mut luen teidän arviot netistä. Sit ehkä tiedän.


- Joo. Ollaan menossa katsomaan Taikahuilua. Mut se on vasta illalla. Nyt tutustutaan Helsinkiin.
- Meillä on vuorokausiliput, voidaan ajella vapaasti. Ope sanoi, että mennään ekaks metroon.
- Kukahan toi tyyppi on, joka juttelee meidän open kanssa?
- Se on yks toimittaja. Päästötön päivä. Älkää siitä välittäkö. Voitais oikeestaan livahtaa! Tulkaa...


- Kai tää lippu toimii. Saatiin nää halvalla.
- Juu. Näytä pömpelille vaan. Kortissa on siru. Semmosta avaruusteknologiaa. Tiedättekö, kaikki raidetestaajat saa liput alehintaan. Taidetestaajat. Siis ne, jotka tulee pääkaupunkiseudulle.
- Ookoo. Tää pelitti.
- Ootteko ollu metrossa aikasemmin?
- Ei olla. Ikinä.
- No sit mennään! Huisii!


Ja siel oli. Siis huisii. Vähän seikkailtiin: Arttu, Niko, Eelis ja mä. Toimittaja ja ope puhu sillä aikaa tärkeitä. Kulttuurintalousarviomäärärahoista tai sivistystoimenseurantaraporteista.

Tuli ikävä, kun pojat lähti takasin kuuhun! Mut makeeta, et kaikki Suomen kasiluokkalaiset pääsee taidetestaajiks! Kolmen vuoden ajan! Suomen kulttuurirahasto tarjoo. Sekin on huisii!


perjantai 6. lokakuuta 2017

Kun MaaS on maas

Tota. Missähän nyt oon? Matkustin pitkän matkan. Mutta laittoivat pussin päähän matkan ajaksi.

Täällä on hurjasti väkeä. Kaikki juttelee innokkaasti. Ja on jotain esittelypöytiä kans. Lippuautomaattejakin. Tuossa on Suvi Rihtniemi. Suvi on vähän niinku HSL:n äiti. Kysyn siltä.


- Tiedätkö, missä ollaan, Suvi?
- Kuule, Välkky, ollaan Paikallisliikennepäivillä kuulemassa joukkoliikenteen parhaista käytännöistä ympäri Suomen. Täällä on nyt yhdessä paikassa paljon tietoa ja osaamista.
- Pst. Älä kato. Mut Miska näyttää aika mietteliäältä. Tossa meidän takana.
- Täällä riittääkin pohdittavaa. Paikallisliikenneliitto järjestää vuosittain tämän tapahtuman, ja ihan aina täältä saa kotiinviemistä.
- Vau. Mä sain äsken omenapiirakkaa. Onkse totta, että Turussa on tasataksa?
- Juu, Fölin joukkoliikennejohtaja Sirpa Korte kertoi siitä meille äsken.
- Ja vielä villimpi huhu: Tampereelle tulee ratikka! Ei kai sentään? Tuleeko Ratinantorista Ratikantori sitten?
- Jaa-a, sitä en osaa sanoa. Mutta mennäänkö kuuntelemaan Juha-Pekka Häyrystä? Ehkä asia selviää.
- Mennään!


Ei selvinnyt toriasia. Mutta ratikka kyllä tulee! Neljän vuoden päästä olis eka osa valmis. Sitten tulee vielä jatko-osa. Huippua! Ratikat on symppiksiä eikä ne saastuta! Ratikkapysäkeille rakennetaan lisäksi 600 polkupyöräpaikkaa! Työtä riittää. Bussilinjastotkin pitää laittaa uusiksi. Haluun sit neljän vuoden päästä käydä Tampereella. Vaikka pussi päässä.

Mitä seuraavaksi? Tää tarjonta on huima. Asioita Lappeenrannasta, Hämeenlinnasta, Vaasasta. Wienistä? Kyllä, niin tässä sanotaan. Liikennevirastosta, Liikenne- ja viestintäministeriöstä, ELY-keskuksesta...

Hei, Sini Puntanen on tuttu! Se on kotipesästä Pasilasta. Osastonjohtaja. Mistähän Sini kertoo?


Kaupunkiliikenne on murroksessa, sanoo Sini. Koska on digitalisaatio. Koska kaupungit kasvaa. Koska arvot muuttuu. Koska on MaaS-toimijoita. Oonkohan mä? Kun en oo enää avaruudes. Aha. Mobility as a Service. Ovelta ovelle yhdellä maksulla ja lipulla. Liikennemuodot tekee yhteistyötä. Kyllä kuulkaa liikkumiseen liittyy paljon kaikenlaista! Ei äkkiseltään arvais.

Kun tulee ulos tuommoiselta luennolta, päässä surraa sanoja. Jaettujen kyytien potentiaali. Pilotointien resurssointi. Palveluistuminen. Vähän huippaa, kun kävelen kohti narikkaa.  Mutta hei, nyt näen tutun! Tämä on se mies ratikkatehtaalta! Transtechin Lasse Orre.
 

- Kuule Lasse, voitko vähän tukea? Pökerryttää.
- Totta kai! Onpa hauska nähdä taas, Välkky! Mutta voitko huonosti?
- Ei kun innostuksesta huimaa!
- Okei, se on hyvänlaatuista huimausta. Muistat vain hengitellä, niin ei käy kuinkaan. Ja jatkaa planeetan pelastamista.
- Joo! Helppo jatkaa, kun niin moni täälläkin auttaa!

Sanon Lasselle heippa ja lähen kartottamaan alustavia kehityssuuntia liikkumispalvelukentässä.



maanantai 11. syyskuuta 2017

Pikaratikka tulee. Pitääkö olla huolissaan?

Pompahtelen nyt kohti HKL:n ratikkavarikkoa. Se on tossa vasemmalla. Oikealla lähestyy ratikka. Jännää. Ehkä muistatte: kun tulin tälle planeetalle, pääsin hyvään kotiin. Bussivarikolle. Ratikoiden koti on ratikkavarikolla. Ai arvasitte.

Vallilan varikko on kumminkin enemmän ratikkasairaala. Jos tulee naarmu tai vaikka iso kolhu, tuolla hoidetaan. Sit ratikka pääsee kotihalliin toipumaan.


Huolestuin, kun kuulin, ettei pikaratikalla ole kotihallia. Se tulee tänne kaukaa. Ihan niin kuin mä. Ja senkin kodiksi tulee varikko. Mutta sitä varikkoa ei vielä ole tehty!

Pääseekö pikaratikka hyvään kotiin? Voinko luottaa? Mitä sanotte?

N
uo puhuu ihan muista asioista. Lähinnä pikaratikan ohjaamon ergonomiasta. Yksi Transtechin pääsuunnittelijoista on tullut Vallilaan juttelemaan kuljettajien kanssa. Hieno juttu, että saavat ergonomiaa. Toivottavasti se maistuu kuljettajille.

Taidan mennä alas halliin. Pitäisi löytää Ville Sjöholm. Se on projektipäällikkö. Ville lupasi näyttää paikkoja ja kertoa asioista. Oijoi. Tää ovi on irti.

- Ei se mitään. Korjataan se äkkiä ja laitetaan takaisin paikalleen.

- Hups. Noin vain, ihan tosi? Kuka oot?
- Teuvo Hänninen. Olen korjaamomestarina täällä.
- Hienoa! Halataanko?

- Ja tuolla taitaa olla Ville!

- Niin on. Juttelevat Färmin Jarin kanssa vaunun kylkipaneloinnista. Ratikka on saanut vähän osumaa liikenteessä.

- Oijoi. Mut hyvä, että hoidetaan. Ehkä pikaratikkakin saa sit hyvää hoitoa.

- Ihan varmasti.

Villekin lupaa, että saa. Ja kertoo mielenkiintoisia juttuja. Se ottaa täällä vastaan Articin uusia vaunuja ja tarkastaa ne. Ensi viikolla tulee 33. vaunu. Pikaratikkakin on sit Artic. Niinku näiden nykyisten serkku. 

Joskus Ville pääsee ajamaan uusia vaunuja. Ne katsastetaan Koskelassa. Siellä on semmonen kotihalli, jossa ratikat käy nukkumassa. Ja kolmen viikon välein suihkussa. Mä käyn useammin.

Mut hei, täällä tapahtuu kaikkee jännää. On hinausvaunuja ja hiomavaunuja. Ja hiottavia vaunuja...


En kyllä kuule, mikä on tämän kamun nimi. On kova melu!

Ville sanoo, että kamu on Mika Ruuskanen. Täällä on muitakin kivoja tyyppejä. Voi päästä polvelle tai saada halauksen...

Tää on Jari Hämeenniemi. Se on kova puhumaan pyörien laipoista.

Kai Honkala, sanoo tämä kamu. Ei ole ilmeisesti ihan varma nimestään. Transtechin huoltopäällikkö joka tapauksessa. Hallin yhdessä kulmauksessa on ratikkatoimittajan toimistotila. Täällä tehdään paljon yhteistyötä. Alan uskoa, että kaikki haluaa ratikoille hyvät oltavat. Vähän jo rauhallinen mieli.

- Hienoa, Välkky, että huoli helpottaa! Voit olla ihan varma siitä, että pikaratikka on meillä hyvässä hoidossa.


- Mahtavaa! Kiitos, Ville!!!


torstai 29. kesäkuuta 2017

Kuka keksi pikaratikan?


- Jos ruoka valmistuu nopeesti, se on pikaruoka. Jos ratikka valmistuu nopeesti, se on pikaratikka? Kuka keksi pikaratikan? Onko Light Rail kevytlimu? Keneltä näitä voi kysyy?
- Kysy vaikka minulta.
- Huh, melkein pelästyin. Kuka oot?
- Ei hätää. Olen Lauri Räty, joukkoliikennesuunnittelija HSL:stä ja tykkään avaruusolennoista. Pikaratikasta tykkään myös.
- Ihan tosi? Huippuu! Tiedätkö, kävin Transtechin ratikkatehtaalla. Ne sano, että eka pikaratikka tulee ulos hallista kahden vuoden päästä. Ei oo kovin pikanen?
- Tehtävää on paljon, vaikka liikennöinti alkaa vasta ensi vuosikymmenellä. Mutta monia asioita on kyllä suunniteltu jo pitkälle. Kiinnostaisiko sinua nähdä, miltä tuleva pikaratikka näyttää?
- Vielä kysyt!

- Siinä on kummassakin päässä ohjaamo ja ovet molemmin    puolin vaunua. Ensimmäinen pikaratikka tulee kulkemaan Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välillä. Se korvaa bussilinjan 550, joka on koko HSL-alueen suosituin bussiretti. Kiinnostaisiko sinua nähdä myös, miltä pikaratikka näyttää sisältä?
- Vielä kys...


- Juku. Hieno! Sanoit että on suunniteltu. Miten pikaratikkaa suunnitellaan?
- Yhdessä matkustajien kanssa. Tämän pikaraitiotie 550:n suunnittelun eri vaiheissa on ollut mukana toista sataa asiakasta.
- Iso sakki! Hei, kävin maketilla. Se on semmonen pikaratikan puinen mallikappale. Ai sä tiedät. No, mut näin siellä asiakkaita!
- Maketilla on testattu pikaratikan esteettömyyttä kahteen kertaan asiakkaiden kanssa. Tässä hankkeessa kärkikäyttäjinä ovat lapsiperheet ja hitaasti liikkuvat asiakkaat. Hienoa, että näit maketin!
- Höh. Mä ajoin sillä! Kuule, Lauri.
- No?


- Mitä kaikkee pitää suunnitella?
- Jaa-a. Ainakin aloitettiin tärkeimmästä.
- Tän mä tiedän. Saunasta.
- Täh?
- Tajuttiin ratikkatehtaalla, että Helsingistä puuttuu saunaratikka!
- Tota noin. Sauna ei tainnut olla meidän agendalla. Hei, älä sure, ainahan suunnitelmia voi päivittää. Mutta asiakkaat halusivat pikaratikalta ennen kaikkea täsmällisyyttä, sujuvuutta, nopeutta ja helppoutta. Sellaista vaivattomuutta, että matkustaminen sujuu ilman ponnisteluja. Eli suunnittelu aloitettiin asiakaskokemuksen määrittelystä. Meitä auttoi siinä Hellon.
- Tosi hyvä! Mä matkustin kehnolla kapselilla tänne. Ei tiennyt, kuinka kauan matka kestää. Tai ees mille planeetalle päätyy. Ei ollu määritelty asiakaskokemusta!
- Tosi ikävä kuulla! Mutta onneksi päädyit tänne.
- Se oli mahtista! Saan nähdä pikaratikankin! Kuka noi ratikankuvat suunnitteli?
- Väriehdotus tuli graafiselta suunnittelukumppanilta Kokoro & Moilta. Ja palvelumuotoiluun osallistuivat liikenteen tilaaja HSL, vaunut hankkiva HKL sekä muotoilutoimisto Idis Design.
- Saa suunnitella kamujen kanssa! Siitä tykkään.
- Niin minäkin. Ja uskotko: kamuja riittää näin isossa projektissa.
- Juu! Tota, mitä muita kamuja?
- Isoimpia ovat tietty kaupungit. Helsinki ja Espoo vastaavat kaavoituksesta, liikennejärjestelyjen suunnittelusta ja siitä, että on tilaa raiteille.


- Toteutukselle perustetaan sitten oma projektiorganisaatio. Sillä vasta suunnittelemista riittääkin. Rakentamisen miettiminen alkaa niin konkreettisista asioista kuin vesijohtojen sijainneista.
- Ne alottaa johtotehtävistä!
- ...päätyen pylväiden ja pysäkkien suunnitteluun. Täytyy myös synnyttää uutta osaamista. Pikaraitioteiden rakentamiseen liittyvää koulutusohjelmaa laaditaan parhaillaan. Katsos Välkky, vaikka tällä planeetalla on ollut pikaraitioteitä 1980-luvulta asti, Suomessa tämä on ensimmäinen.
- Kuka keksi pikaratikan? Kuka sai aikaan sen?
- Kuka... Tuota kysymystä et kyllä keksinyt itse.
- Melkein, palvelumuotoilin vaan vähän.
  


          Tähtien tomuna se leijailee...
 
Laurille iso kiitos eli mersii!
(Keksijä jäi selvittämättä, mutta pikaratikka on Ranskasta kotosin. Sano Lauri.)
 



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kiskokaluston helminauhaa

- Aurinkoista huomenta, hyvät Päästöttömän Päivän kuulijat! Tervetuloa tänään kanssamme Otanmäkeen, tähän Kajaanin kunniakkaaseen taajamaan,  jonka nimi viipyilee kaikkien kiskoliikenteen tosiystävien huulilla. Rautaruukkihan aloitti täällä tavaravaunujen valmistuksen jo vuonna 1985, ja armon vuonna 1991 Transtechiin liitettiin Valmetin Tampereen kiskokalustustehdas, jolla oli erittäin vahvat perinteet...
- Ota jo se kuva! Haluun nähä pikaratikan! Siinä on tulevaisuus.
-...ratikoiden, lähiliikennejunien ja dieselveturien valmistajana.  Mutta terästeollisuudelle raskaan vuoden 1999 kesällä Rautaruukki myi Transtech-liiketoiminnan Pantenes Talgon omistamalle Talgo Oy:lle. Näinä globalisaation kulta-aikoina osake-enemmistö on löytänyt omistajansa milloin Espanjasta, milloin Suomesta, päätyen aina tsekkiläisen Škoda Transportationin rakenneteräksiseen syleilyyn.
- Jestas ja joo. Miks mä lähdin ton toimittajan matkaan? Meen sisään. Tavaran vastaanotto. Mulla ei oo tavaraa. Mut tästä kai tuodaan  raudanpalasia sisään. Ja sit niistä rakennetaan ratikoita. Jukra, halli on mahti-iso! Olikohan tää näin iso jo silloin... öö, tertiäärikaudella? Tuolla huristelee joku keltanen menopeli. Hei, pääsiskö kyytiin...?  Se mitään kuule. Pallukat korvilla. No, etin ite Artic-vaunun. Täältä pitäis löytyy ihan oikee. Käytiin kokeilemassa puista mallii pajalla Oulussa. Mut sillä ei voinu ajaa ees pajan ovesta ulos.
 - Ei kyl varmaan tälläkään. Tuulis kohisemalla seinistä läpi. Mulle kerrottiin, et täällä tehdyt ratikat kestää hyvin pohjosta säätä. Onkohan totta? Lumi ja jää ei kuulemma pakkaudu alle. Tai kosteus kerry rakenteisiin. Nää taitaa olla ne rakenteet. Sit puhuttiin kans vapaasti kääntyvistä teleistä. Ne vaimentaa ja pehmentää. Mun kapselissa ei ollu semmosii. Tärähti kovasti, kun osuin maahan. Ei ollu kajaanilainen kapseli se. Mietityttää... Voikohan Artecilla ajaa linnunradalla? Onko passeli raideleveys?
- Välkky, Transtechille innovatiivisuus ja asiakkaan tarpeet on kunnia-asioita! Ja sinun kanssasi lähtisin heti ajamaan vaikka linnunradalle. Olet söpö!
- Tota. Kiitos! Kuka oot?
- Alexandra Zischow. Voinko olla sun oppaana täällä?
- Joo! Minne täällä voi päästä?
- Vaikka ratikan katolle. Haluaisitko?
- Arvaa! Huippuu! Sieltä mua ei löydä Päästötön Päiväkään.
- Kuka?
- Noo. Yks alkuräjähdykseen juuttunu toimittaja.


- Hurja! Vaunun katolla tämmöstä! Ei uskois, kun ratikalla matkustaa! Tää on varmaan joku sähköhässäkkä?
- Just se. Voi Välkky. Tämä hässäkkä jakaa virran kaikkiin ratikan sähkölaitteisiin.
- Oho. Niitä sähkölaitteita täytyy olla paljon. Onks ratikassa sauna?
- Hih. Ei sentään. Mutta hei, ideahan on loistava! Saunaratikka Helsinkiin!
- Joo! Kuule, tämmöstä ei ihan joka avaruusolento pääse näkemään.
- Eikä ihan jokainen pääse näkemään avaruusolentoa. Tiedätkö, tuolla alhaalla on vielä meidän toimitusjohtaja Lasse Orre, joka haluaisi tervehtiä sinua.
- Huippu juttu! Mennään! Haluiskohan sekin halata?
Se halus! Oltiin molemmat ilosii siitä, et Helsinkiin tulee lisää uusii ratikoita. Articeja tuodaan Kajaanista koko ajan lisää. Myöhemmin tulee pikaratikoitakin. Ne vasta jänskiä on! Niihin tulee ohjaamo molempiin päihin. Ja ovet molemmille puolille. Prototyyppivaunu tulee käyttöön kesällä 2019. Liikenteessä tapahtuu koko ajan monenlaista huisii!
Tää Artic tulee Helsinkiin kohtapuolin. Mä pääsen sen kyydissä kotiin. Jouni Moilanen lupas pidätellä Päästötöntä Päivää. Kun vaan Alexandra veis mut äkkiä vaikka neuvottelupömpeliin. Takavasemmalla hälyttävä mekkala!

- ... Näin tämä Elias Lönnrotin ja Eino Leinon uljas Kajaani tuottaa maailmalle sen kiskokaluston helminauhan! Sen joukkoliikenteen notkean nuolen! Sen...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Onko tää avaruusmaketti?

– No niin. Aamu valkenee auvoisana täällä Oulussa Transtech Oy:n suunnittelupajallaMinulla on pitkällisten ponnistelujen jälkeen haastateltavana vuoden ympäristöhenkilö. Tai -hahmo. Kuuluisa sininen ympäristöaktivisti suoraan vieraalta planeetalta! Kuvailisitko omin sanoin, kuka oikeastaan olet ja mistä…
 - Eiei! Pahoittelut! Nyt sinne Päästöttömän Päivän lähetykseen tuli väärää kuvaa. Tuo on opaskoira Laika, ihan tältä planeetalta eikä lainkaan sininen. Laika on täällä pikaratikan puisella vaunumaketilla testaamassa, mikä olisi paras näkövammaisten istumapaikka. Myös koiran pitää nimittäin mahtua matkustamaan mukavasti. Mutta siis, saanko pyytää: nyt kuvaa ympäristöaktivisti Välkystä!
- Tota. Uh. En taas mahu.
- Mitä ihmettä touhuat, Välkky? Jos saan kysyä.
- Sä aina kyselet. Nyt en pääse karkuun. Epistä.
- Totta. Loistouutisia Päästöttömään Päivään: Vihdoinkin saamme haastattelun purkkiin! Välkky, oletko sinäkin maketilla testaamassa tulevan pikaratikan esteettömyyttä ja käytettävyyttä?
- Joo. Ohjaamon ovi vois olla isompi...
- Entä vaunun niiaustoiminto? Mitä mieltä olet siitä?
- Hyvä homma! Et sä niin pöljiä kysykään. Reija Lampinenkin pääsi kyytiin.
- Tämä ilahduttaa varmasti myös yleisöä siellä Päästöttömässä Päivässä. Ratikkahan on päästötön, sähköllä kulkeva liikenneväline. Ja sen sähkö tuotetaan - aivan kuten sähköbussienkin - pohjoismaisella tuuli- ja vesivoimalla. Kun vaunut vielä tällä tavalla etukäteen testaamalla muokataan mahdollisimman esteettömiksi, voimme iloksemme todeta, että... Välkky! Mihin se nyt katosi? Eihän tämä ole todellista. Ohjaamon ovi oli sittenkin liian suuri!
- Mut ohjaamo on just sopiva! Jeeee! Ajetaanko Albergan Espalle? Tosin mulla on ensin yks palaveri.
- Palaveri?
- Joo, HKL:n Ollipekka Heikkilän ja Ville Sjöholmin kaa. Ne lupas kertoo mulle lisää avaruusmaketista!
- Jaahas. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän selostuksen täältä kiskokalustovalmistaja Transtech Oy:n pajalta Oulusta. Välkkymisiin!

perjantai 5. toukokuuta 2017

Sininen uni

Muistatko: mun kotiplaneetta saastu. Tulin kapselissa. Tää on huisi planeetta, mut... Mulla ei oo täällä heimoo. Haikee fiilis.

Nään välillä unta sinisistä olennoista. Niitä kipittelee liikennevälineissä. Ja tiiätkö mitä. Semmosia on oikeesti nähty! Kuulin huhun. Tai ehkä tääkin on uni. Täytyy ottaa selvää asap. (Hieno sana, opin varikolla.) Ajatella, jos täällä on meikäläisiä! Menee väreet selässä. Vaikkei mulla ees oo selkää.
Nenä mulla on. Joskus siihen tekee kipeetä. Etenkin jos ryntää paikkoihin asap. Nyt mulla vähän kiire. Mut hosun turhaan. Nimittäin: siniset olennot löytää mut! Unessa just voi käydä näin. Ne kysyy, onko kaikki hyvin. Oonko eksynyt ja voivatko auttaa. Tavallaan oonkin. Siis eksynyt. Universumin toiselle laidalle. Uni-versumi. Heh.
Ne kysyy, haluunko lähtee mukaan. Mä kysyn, minne. Ne vastaa: pitämään huolta matkustajista. Ja tarkastamaan matkaliput.

Ne pitää hyvää huolta mustakin. Ehkä tosiaan ollaan samaa heimoa. Susannan, Katjan, Pirjon ja Jyrkin seurassa mun nenä on turvassa!
Susanna on tarkastanut lippuja kaks vuotta. Muut on aloittaneet kaks kuukautta sitten. Pirjo kertoo. Ensin piti opiskella. Oli neljä koettakin. Mietin, mitä tarkoittaa palvelu- ja myyntiohje. Mut en voi kysyy. Pirjon pitää vastata asiakkaalle, joka haluu tietää, miten matkakortin saldo tarkastetaan.

Jyrki sanoo, että tykkää tosi paljon tästä työstä. Koska saa liikkuu. Ja jutella ihmisille. Toimistotyö ei sopinu sille. Mietin mun toimistokamuja. Tosi hyvä, että planeetan asukkaat tykkää erilaisista töistä. 

Mut nyt tarkastetaan ne liput.
Tuulin lippuasiat on kunnossa. Mut Kalle on ottanut vahingossa vaimon kortin matkaan. Oli siinä piirongin kulmalla. Ja kun oli kiire. Asap-lähtö hänelläkin.
Junia, vaunuja ja matkustajia riittää. Uskotko? Noustaan vaikka miten moneen uuhun, aahan ja peehen. Oikeesti en ihan pysy kärryillä, missä mennään. Mut nää uudet sukulaiset pysyy. Ne neuvoo löytötavara-asioissa. Aikatauluasioissa. Lippuasioissa. Niiltä voi kysyy varmaan ihan mitä vaan. Mä kokeilen. Kysyn, vaikuttaako kosminen säteily lipunhintoihin. Susanna nauraa. Kosminen säteily kuulemma vaikuttaa arveluttavalta. Paras siirtyä sisätiloihin. Oikeesti kai on vaan aika mennä purkamaan tiedot laitteilta. Ja pitää tauko.

Varmaan arvaat. Täälläkin tauko- ja toimistotiloissa juodaan ruskeaa lientä!

Mut tätä et ehkä arvaa. Katja valmistelee oppituntii! Uudet järjestyksenvalvoja-tarkastajat pääsee oppimaan englantii. Vau.
Ja Susanna kuulemma opettaa ruotsii. Sit kamut luettelee, mitä kielitaitoo tarkastajien porukasta löytyy. Espanjaa, arabiaa, viroo, venäjää, turkkii, saksaa, ranskaa, norjaa...Vähän aikaa mä mietin, narraaks ne. Mut ei. Vetää sanattomaks.

Tauolla tehään valmistelevii hommii. Koska kohta ryhmä lähtee taas liikkeelle. Mun on aika hyvästellä kamut. Taas haikee fiilis. Ää. Mut ne pyytää, et mä tuun uudestaan. Ja mähän tuun!
 Vielä sininen hali! Hei, hei, heimo!



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Onks tietoo? Saaks halata?

Mitä mä teen? Minne meen? Jollekin pitää kertoo... Niillä oli sähköbussin kyydissä paljon asiaa! Tällä planeetalla on muuten nimi ihmiselle, jolla on asiaa. Asiakas!
 
- Hei kuule. Voiko sulle puhua aikataul... Jaa, se oli kahvikoneen korjaaja.

Hyvä tietty, että korjasi koneen. Tällä planeetalla juodaan paljon ruskeaa lientä! Suunnittelijoiden huoneissa. Varikolla. Neuvotteluhuoneissa vasta juodaankin. Neuvotteluhuone on paikka, johon mennään istumaan. Yksi puhuu. Joskus muutkin puhuu.

Mut toi ei vaikuta neuvotteluhuoneelta. Vaikka siellä istuu monta. Osalla on vekottimet päässä. Jännää.

- Hei, miltä planeetalta ootte?
- Hei, Välkky! Kiva että tulit.

- Mistä tiedätte, kuka oon?

- No katsos, sinua etsittiin taannoin kovin pontevasti. Meillekin tuli huolestuneita soittoja. Matkustajat kyselivät, mitä tehdä, jos liikennevälineessä kohtaa avaruusolennon. Saako sitä ruokkia ja sen semmoista.

- Vau. Ihan tosi? Oliko planeetan asukkaat huolissaan... Eiku hei, nyt hokasin. Ootteko TE semmosia, joilta kysellään liikennejuttuja?

- Kyllä. Meiltä kysellään paljon kaikenlaista. Puhelimitse ja somessa. Olet nyt Liikenne-infossa.

- Huisii! Hei, mitkä on sähköbussin lähtöajat? Mikä on halvin lippu? Mitä pitää tehä, jos lippu hukkuu? Onks kimppalippuja? Ja sit: miksei penkkikankaat oo pallokuosii? Yks rouva Rautatietorilla halus tietää. Ja entä, jos... 

- Voi Välkky, vedä vähän henkeä. Sinähän läkähdyt.

- No kun ne kyseli PALJON. Ja mä lupasin selvittää. Mikä toi kartta on?
- Tästä näkee, missä liikennevälineet liikkuvat parhaillaan. Eikö ole hienoa?

- Joo!

- Kuule, noista kysymyksistä... Sähköbussivaunujen lähtöaikoja en tiedä, mutta voin selvittää ne joukkoliikennesuunnittelijalta. Hän ehkä joutuu kysymään liikennöitsijältä.

- Jos joku kysyy, säkin joudut kysymään! 

- Totta. Halvimman lipun tiedän kysymättä. Se on ehdottomasti henkilökohtaisen matkakortin kausilippu.

- Voinko mäkin saada semmoisen?

- Totta kai, jos asut HSL-alueella. Jos olet vielä kirjoilla ulkoavaruudessa, voit hankkia haltijakohtaisen matkakortin. Sillä voi sitten matkustaa vaikka kaverikin silloin, kun et itse tarvitse lippua. Ja mitä tulee matkakortin katoamiseen...

- Miten sä voit tietää noin paljon?

- Jaa-a. Ehkä se johtuu siitä, että olen itsekin aina kysellyt paljon.

- Säkin oot tavallaan perehtymisspesialisti! Niinku mä!

- Ehdottomasti!

- Jee! Saako halata?

Pia Papadopoulos oli kiltti. Ja Pia kertoi, että muutkin on. Jos vaikka hukkuu se matkakortti. Bussikuskit, info- ja varikkokamut etsii välillä yhdessä. Joku soitti just tänään ja kiitti. Lapsen kortti oli löytynyt. Tommoinen kiitos on huima juttu. Positiivinen pulaute!

- Palaute.

- Hei. Anteeksi. Kuka sä oot?

- Hei. Olen Nina Muhonen-Downton, palautesihteeri. Kiva nähdä sinua!

- Vau. Samoin! Halataanks mekin?

- Nina, sulleko kerrotaan, jos liikenteessä harmittaa tai ilahduttaa? Yhtä rouvaa harmitti, kun ei ollu pallokuosia.

- Juu, minulle tai työkavereilleni kerrotaan. Meille voi lähettää palautetta netissä hsl.fi-sivun palautelomakkeella. Tosi monet lähettävät. Luemme täällä ihan jokaisen palautteen. Osaan vastaamme itse, osan lähetämme edelleen liikenteen asiantuntijoille vastattavaksi.

- Niinku joukkoliikennesuunnittelijalle tai kalustoinsinöörille?

- Esimerkiksi heille. Olet perehtynyt hyvin!

- Kiitos! Positiivinen pulaute! Palaute. Ootko kauan käsitellyt palautteita?

- Noin puoli vuotta. Sitä ennen vastasin kysymyksiin Liikenne-infossa.

- Niinku Pia nyt! Mikä susta piti tulla isona? Pia halus eläinlääkäriksi.

- Karjakko. Mutta nykyisin paijailen lähinnä kissoja. Katsos, tältä näyttää meidän palautelomake:
 - Mahtava juttu. Ensi kerralla osaan neuvoa planeetan asukkaita täyttämään tommosen.

- Tiedätkö mitä, Välkky?

- No?

- Palaute on lahja.

- Taidat olla ite kans. Vaikka et ookaan maljakko.